Katto valkoiseksi, niskat kipeiksi

Tänään vedimme resuvermeet päälle ja karautimme tiluksille. Odotetusti meitä vastassa oli viidakko, mutta oli silti ihanaa tehdä kasvillisuuden keskeltä kukkalöytöjä. Ruohonleikkuri on ostoslistalla aika kärkipäässä.

Omenapuut olivat puhjenneet kukkimaan. Kaunista.

Suunnitelmana oli saada tällä kerralla maalatuksi saunakamarin katto. Ryhdyin uutterana toimeen. Kun kolmasosa katosta oli valmis, alkoi niska olla sitä mieltä että jo riittää. 

Periksi en antanut, ja onneksi sain myös armaan puolisoni mukaan maalaushommiin aloittamaan toisesta reunasta. Muuten olisi voinut loppua  kunto kesken. Alla olevassa kuvassa mies on edennyt aloituspäätyyn - siellä pari reunimmaista lautaa imaisivat oudosti paljon enemmän maalia kuin muut. Hmm.

Yhden kerroksen jaksoimme ja ehdimme siis vetää maalia kattoon. Emme jääneet katselemaan maalin kuivumista, koska esikoisen piti ehtiä kaverin synttäreille. Otimme siinä tikkakisan koko perheen voimin ennen kuin lähdimme ajamaan kohti kaupunkia. 

Nappasin lähtiessä mukaani huoneessa olleen kattolampun varjostimen (näkyy edellisen postauksen kuvassa), josta riivin pois muovisen (!) ja osin runkoon kiinni sulaneen verhoilun. Kaunis varjostin ansaitsee tulla tuunatuksi nätiksi.

Huoneen tapetti on jo hankittu, mutta kattohan on toki vielä sudittava toiseen kertaan ennen tapetointia. Seuraavalla kerralla nostamme ehkä talosta löytyneen radionkin kuunteluetäisyydelle. Se nimittäin toimii hienosti - suristen ja rätisten niin kuin kuuluukin. Ihana.