Korkean paikan leiri

Mökillä olemme käyneet ja aina jotakin ahkeroineet, mutta tyypillisen alkukesän märässä hyisyydessä ei remppauskaan suju aina ihan tasaisen onnistuneissa merkeissä. Tämän huomasimme, kun menimme sadepäivänä maalaamaan sisäkattoa toiseen kertaan. Eihän se maali tarttunut. Mies ei lannistunut, vaan sai kuin saikin puoli kattoa urakoitua. Sen jälkeen vaadittiin vielä yksi mökkikäynti maalauksen merkeissä, mutta nytpä on valmista.

Eilen oli vuorossa tapetointia. Kaikki sujui hyvin siihen asti kunnes tapetti loppui. Ja liisteri myös. Siinä sitten seisoimme ja ihmettelimme puoliksi tapiseerattua huonetta ja tulimme siihen tulokseen, että edessä olisi reissu K-Rautaan. Kuvia luvassa vasta kun kehtaan laittaa. Tapetointi ei taida olla mun laji muussa kuin nukkekotikoossa.

No, kun kerran projekti keskeytyi oli sitten taas hetki aikaa tutustua pihapiirin eläin- ja kasvikuntaan. Mies löysi rantakäärmeen, josta en niin ilahtunut, mutta tämä kukka oli sitä söpömpi tuttavuus.

Pojat ovat vielä toistaiseksi viihtyneet mökillä hyvin. Jotta niin olisi jatkossakin, heille viriteltiin pelailuvermeet sadekelien varalle. Toivottavasti eivät nyt sitten ala toivoa sadetta. Poikien huoneessa tuntee itsensä kerrankin pitkäksi, koska huonekorkeus on jotain 170 sentin luokkaa. Siirryn maalisuteineni seuraavaksi sinne, mies aikoo keskittyä lattioiden uusimiseen.

Sisäpelien ohella muitakin puuhamahdollisuuksia löytyy. Jos liian pitkä nurtsiheinikko estää krokettipelin, niin ainahan voi kiivetä puuhun.

Mutta juu, se ruohonleikkuri tarvitaan...